03-01-2009 20:36 Тексты Indica
Nukkuu kedolla
Ootko nähnyt, nähnyt kuinka puista lehdet vanhenee?
Ne tuuleen antautuu ja ilman armoilla leijailee
Aikansa
vapaana syntyy ja kuolee
Syntyy ja kuolee
Kuolleena vasta voi tuntea maan
Turhaan tuijotin tulevaa, aina etsin kauempaa
Kun ei kukaan vastausta öitä valvomalla saa
Vain uudestaan taivaani syttyy ja sammuu
Syttyy ja sammuu
Nähdä voin vasta kun nään kannen taa
Syttyy ja sammuu
Syttyy ja sammuu
Ymmärrän vasta kun nään kaiken taa
Ja kuka nukkuu kedolla
saa kultahiekkaa silmiinsä
Ei näe vanhaa, tulevaa
Vaan aina kukoistaa
Taivaani syttyy ja sammuu
Syttyy ja sammuu
Nähdä voin vasta kun nään kannen taa
Syttyy ja sammuu
Syttyy ja sammuu
Ymmärrän vasta kun nään kaiken taa
Pahan tarha
Annatko anteeksi, eilen oli pakko mennä taas
Luulin on sen aidan takana todellinen maa
Oisin sen kanssasi jakanut kyllä myöhemmin
Mutta aita on aina ensin ylitettävä yksin
Ja juoksin harhaan, mutta polun vain löytää ken kokeilee
Kuin kesän varsaa mua kaatavat kivet maa heittelee
Jos pahan tarhaan minä vangiksi joudun pian pakenen
Anteeksi armaat, mutta totuuden näkee vain ken antaa katseen vaeltaa
Kerroit, ken sokeena juoksee niin kaiken kadottaa
Silti anna mun mennä mä hetken vain tahdon taivaltaa
Sieluuni karttoja piirtää ja mennä merten taa
Sillä kerran, vain kerran, nuo niityt minulle kukoistaa
Ja juoksin harhaan, mutta polun vain löytää ken kokeilee
Kuin kesän varsaa mua kaatavat kivet, maa heittelee
Jos pahan tarhaan minä vangiksi joudun pian pakenen
Anteeksi armaat, mutta totuuden näkee vain ken antaa katseen vaeltaa
Helmet
Tuijotat mua silmiin
vaan et sisään nää
Pääse et edemmäs kylmää veräjää
Et löydä saliin, jossa juhlat pidettiin
Nauroivat salaa
kun sinä vannoit ikinä, vannoin ikinä
pois en lähde, pois et lähde
Tuijotan sua silmiin
Ei, en ketään nää
Vain ikävä viiltää vihaa pidempään
Voisitko tulla myöhemmin uudestaan?
Mä lupaan nähdä
sut vielä niin kuin oletkin, pyhän kuvastin
Annan olla, niin vain olla
Kun kiven katkeraan nauhaan
jatkoksi laitat ,niin usko,
hämärästä
jos astut valoon,
niin kilpaa
helmien kanssa kivet kiiltää kadotetut
Vuorien taa
Käveleekö kenkäs, vaikka jalat jarruttaa
Kohti kylmää kylää, jossa vapaus vallan saa?
Aavehuudot korviin kaikuu pyytää seuraamaan
Uskallatko nousta kohti vuorta kulkemaan?
Tiedän tietä huipulle oot salaa katsellut
Viettelyksen vilpillistä suolaa janonnut
Tuijottanut tummaa kohtaa kartan kuluneen
Unissasi kuullut laulun vuorten neitsyeen:
Vuorien taa käy kulkemaan
Askelten taa jää musta maa
Paljain jaloin astuu ilman immet hunnuissaan
Tuuli tarraa riepottelee helmaa hohtavaa
Kavaluus on piilossa kauneuden takana
Kuule kuinka synninsiskot laulaa kuorossa:
Vuorien taa käy kulkemaan
Askelten taa jää musta maa
Etkö tunne kaltaistasi onnen etsijä?
Petturi ei pelostansa pääse ikinä
Tiedän kuinka helposti mielen saa lankeemaan
Tiedän kuinka lumota voi sielut laulullaan
Vuorien taa käy kulkemaan
Askelten taa jää musta maa
Valehtelen
Minne värit meiltä haalistui?
Minne kauniit muistot hautautui?
Sanat alkoi tehdä vankilaa
rakkaus hiljaa kuolemaa
Valehtelen, jos väitän
olevani hänen, vain häntä varten
Valehtelen, kun puhun
Siksi olen useimmiten hiljaa
Vielä yhden kerran hymyilen
kai tää on ilta viimeinen
Lämpö haihtuu ilta-aurinkoon
Käännyn pois ja yksin tiellä oon
Valehtelen, jos väitän
olevani hänen, vain häntä varten
Valehtelen, kun puhun
Siksi olen useimmiten hiljaa
Ikuinen virta
Mun vuodet vähenee
ne ilmaan ohenee
kuin savu taivaaseen
Mun jälkeeni ei jää
kai mitään kestävää
pois kaikki häviää
Mä hiekkalinnan teen
se vaipuu paikoilleen
ei kestä huomiseen
On turha rakentaa
polkua jatkuvaa
jos kaikki katoaa
Entä jos elämän ikuinen virta
katkeaa kuin lahonnut silta
Entä jos eksyn matkalla laivaan
voinko mä rakentaa tuhkasta taivaan?
Ainoa varma on vain tämä hetki
Heikolla jäällä käy sieluni retki
Anteeksi Luoja, rauhaasi vaivaan
voinko mä rakentaa tuhkasta taivaani?
Sä säästät lippaaseen
rahat käytät korkoineen
kai taloon kiviseen
Vaan miksi uskot niin
jos sulle pedattiin
vain sänky sammaliin
Entä jos elämän ikuinen virta
katkeaa kuin lahonnut silta
Entä jos eksyn matkalla laivaan
voinko mä rakentaa tuhkasta taivaan?
Ainoa varma on vain tämä hetki
Heikolla jäällä käy sieluni retki
Anteeksi Luoja, rauhaasi vaivaan
voinko mä rakentaa tuhkasta taivaani?
Surusilmä
Tulinuolina tuntee
pilkan hän selässään
Pettyneenä pois kulkee
nauru jälkeensä jää
Lujaa rintaansa vasten
sydän lyö sirpaleiksi särkyessään
Leikki ihmisen lasten
jälleen saa nöyrtymään
Portit linnansa sulkee
muurit on suojanaan
Kierreportaita kulkee
torniinsa korkeaan
Yksin ylhäältä katsoo
kun valot yön taivaan alla tanssivat taas
Niiden luokse niin tahtoo
eroon varjoista maan
pakoon pahuutta maan
Surusilmä on vaiti, ei liiku
muiden tahtiin ei keinunsa kiiku
Surusilmä jo valmiiksi tietää
mitä vielä saa sietää
Kun ei ymmärrä ahdasta mieltä
ventovieraiden viekasta kieltä
Yksin ulvoa saa suden lailla
sielu sielua vailla
Äänen kuulee hän yössä
ovelleen kiiruhtaa
Lento tähtienvyössä
toiveen vois toteuttaa
Sydän lyömästä lakkaa
Kuka lie oven takana odottaa?
Tuuli vain siellä hakkaa
oksia ikkunaan
Surusilmä on vaiti, ei liiku
muiden tahtiin ei keinunsa kiiku
Surusilmä jo valmiiksi tietää
mitä vielä saa sietää
Kun ei ymmärrä ahdasta mieltä
ventovieraiden viekasta kieltä
Yksin ulvoa saa suden lailla
sielu sielua vailla
Entä jos sinä tyhjällä tiellä
hänet näät, sua vastaan käy siellä
Silmät nuo katsoo sun sisimpääsi
niitä katsotko, käännätkö pääsi?
Surusilmä on vaiti, ei liiku
muiden tahtiin ei keinunsa kiiku
Surusilmä jo valmiiksi tietää
mitä vielä saa sietää
Kun ei ymmärrä ahdasta mieltä
ventovieraiden viekasta kieltä
Yksin ulvoa saa suden lailla
sielu sielua vailla
Ihmisen lento
Mä katson liekkiin kynttilän
ja käsiäni lämmitän
Kun sitä tuijottamaan jään
sun kasvot edessäni nään
"Sä et mua enää surra saa
sun täytyy elää uskaltaa
Ja kääntää sivu seuraavaan
oppia luopumaan"
Kun liian nopea on ihmisen lento
kuin sudenkorento niin hauras ja hento
Ja liian nopeasti aika voi viedä
nyt lennä ja riennä vain hetki on jäljellä
Kun kivitarhaa kävelen
haudalta halki katujen
Lupaatko mua seurata
varjella ihmisvirrassa?
"Jos tänään suru saartaa sua
oot joskus rakastanut mua
En siksi turhaan elänyt
Irti siis päästä nyt"
Kun liian nopea on ihmisen lento
kuin sudenkorento niin hauras ja hento
Ja liian nopeasti aika voi viedä
nyt lennä ja riennä vain hetki on jäljellä
Vain välähdys on elämä
vain säde valomeressä
Sammuva tähti taivaalla
mustan yön vankina
Ulkona
Toiset niin ylpeinä polkuaan käy
Sä kompastut lankoihin joita ei näy
Taas vanhat ympyrät, pääse et pois
Oot haaveillut millaista muualla ois
Kuiskivat jälkeesi: Voi onneton
ei paikkaansa löydä
Taas ulkona on
Vaan kukaan ei sua paremmin
osaasi tee
Ken katsoo säälivin silmin
vain vanhenee
Ja kukaan ei palaa takaisin
Sitten kun meet
kannathan ylväänä hymyillen sun seppeleen
Inhoten katsovat kun unta näät
Sun suuntaasi kääntyvät säälien päät
Hullu nukkuu tiellämme, viekää se pois
Kai langennut piilossaan harhailla vois
Kuiskivat jälkeesi: Voi onneton
ei paikkaansa löydä
Taas ulkona on
Vaan kukaan ei sua paremmin
osaasi tee
Ken katsoo säälivin silmin
vain vanhenee
Ja kukaan ei palaa takaisin
Sitten kun meet
kannathan ylväänä hymyillen sun seppeleen
Straight and arrow
Roads getting narrow
With snakes in the shadow
And the shade where you sleep
Is form by the gallows
Where a man with an arrow
Was hung by the shallow
Little boys, little boys little boys
Who became what they feared
Who would have thought
That the ones who spoke of trust
Would come to betray us
Who would have sought
Love from those who prayed for peace
While sowing hatred's seed
Who would have fought
For a land where blood flows still
It blocks each each river
Who would have sons
Knowing all the orphans
They would soon deliver
Kneel beside me
In this field of memory
Don't become those you fear
Don't kill what you've been
'Cause the straight and arrow
And snakes in the shadow
And the shade where you sleep
Is form by the gallows
Where a man with an arrow
Was hung by the shallow
Little boys, little boys, little boys
Who became what they fear
You should have known
That the snakes were
Figments of your imagination
You should have shown
That the roads and gallows
Were your own creation
Kneel beside me
There's no time to worry
The sound that you hear
It comes from your ear
'Cause the road is narrow
With snakes in the shadow
And the shade where you sleep
Is form by the gallows
Where a man with an arrow
Was hung by the shallow
Little boys, little boys, little boys
There's a choice
The straight and arrow
And snakes in the shadow
And the shade where you sleep
Is form by the gallows
Where a man with an arrow
Was hung by the shallow
Little boys and their toys, little boys
Who became what they fear
Kneel beside me
In this sea of memory
Don't you see what I see?
You're the man that you fear
When the road is narrow
With snakes in the shadow
And the shade where you sleep
Is form by the gallows
Where a man with an arrow
Was hung by the shallow
What's the point?
When the road is narrow
With snakes in the shadow
And the shade where you sleep
Is form by the gallows
Where a man with an arrow
Was hung by the shallow
Little boys, little boys
There's a choice, there's a choice
When the road is narrow
With snakes in the shadow
And the shade where you sleep
Is form by the gallows
Where a man with an arrow
Was hung by the shallow
Little boys, little boys, little boys
Don't became what you fear!
Pyromaani
Pyromaani päiväkirjaansa enää kirjoittaa
Se on turhaa, kun sivut myöhemmin poltetaan
Vaikka tahtoisi, ei koskaan hän pysty muuttumaan
Kun ei mitään tilalle vanhan rakkauden saa
Tuli syttyy uudestaan
Unelmaa ei voi muut ymmärtää
Se on hänelle kauneinta päällä maan
Kun tulet tanssii
Voi unohtaa
Joku toinen odottaa maailmanloppua tai humalaa
Joku unilääkkeitä nielee vaan
Makuullaan odottaa kunnes
Vajoaa jälleen uneen
Kauneimpaan todellisuuteen
Palvoo yön jumalaa
Joka kantaa sitä valtikkaa
Jolla pystyy hetkessä muuttumaan
Ei menneisyyttä tarvi kantaa mukanaan
Joku lausuu kauniita sanoja
Maalaten pilville enkelin kasvoja
Vaikka katkeruus repii sydäntä
Kun on tullut aika lähteä
Vaan ei tullutkaan valkosiipinen enkeli hakemaan
Hei mikä odottaa
Vaan ei tullutkaan mies mustassa viitassa hakemaan
Joutui yksin lähtemään
Ei tiennyt itsekään
Mikä määränpää, vai onko mitään
Kuka pelastaa, vai onko mustaa vaan
Mä luulen, tänne kuulu en
Toisenlaisesta haaveilen
Siks mä teen kauniimman maailman
Uniini katoan
Kuka tietää, mikä on todellinen
Jotkut sanoo,että mä pakenen
Kun ikkunat ja ovet lukitsen
Mutta mä teen uuden maailman
Entistä kauniimman
Minä tiedän
Se on todellinen
Sanoja
Kuinka on vaikea luovuttaa
Sanoa kiitos ja poistua
Me puhumme vain tulevaisuudesta
Kun pelkkä tyhjyys on ympärillä
Vieläkö sen voi korjata
Saada sammuneeseen hehkua
Minä hymyilen aina enemmän
Kun tunnen tyhjyyden ympärillä
Vielä kannanko haaveita haudatusta
Vielä luuletko, kaipaa vain korjasta
Alla päivien uinuu
Olen koittanut ymmärtää
Kuinka lopulta kaiken menettää
Ja vain tuntea kiitollisuutta
Vaikka tahtoisin olla muualla
Onko aina kauniimpaa
Se mitä ei voi saavuttaa
Nyt vain kaipuu iltani värittää
Kun huomaan tyhjyyden ympärillä
Vielä kannanko haaveita haudatusta
Vielä luuletko, kaipaa vain korjasta
Alla päivien uinuu
Vielä annanko sieluni eiliselle
Miksi rakentaa alttari lupauksille
Sanoja meille vain jää
Vielä annanko sieluni eiliselle
Sakset jos päästän tanssimaan paperille
Sanoja edes ei jää
In passing
Little sister,
Playing hide and seek
Even though mama told you I’m really gone
If you miss me
Sneak a peek at my diary
Or read the peek-a-boo sky that lights the night
I’ll say this once:
Light up the night,
stardust!
When it hurts inside
read all the signs
Follow
It´s okay to feel down
and just remember
that nothing´s made to last
I know you´re sad
That too will pass, that too will pass
In passing,
Little sister
Ignore local news
Papers come from trees we’ll never climb
What a joke!
They made me look so sad
That bad bad lake’s okay; it washed my hair
And the waves said:
Light up the night,
stardust!
When it hurts inside
read all the signs
Follow
It´s okay to feel down
and just remember
that nothing´s made to last
I know you´re sad
That too will pass, that too will pass
That too will pass
That too will pass
You’ll recall all that
Till one day
You too will pass.
My flower, withered between pages 2&3 [
Песенник ]
"Последствие". Глава первая.
[Print] 1 2 3
Лои-Сан